Keisarinleikkaus – sektiosynnytys

Raskaus ja synnytys ovat ennalta-arvaamattomia prosesseja, joissa on paljon sellaista, mistä emme tiedä ja mihin emme voi vaikuttaa vaikka haluaisimme. Molemmat kysyvät kokijaltaan suurta hyväksyntää ja antautumista. On vaikea löytää täydellistä suomenkielistä ilmaisua, mutta pidän sanasta ”surrender” joka kääntyy lähinnä antautumiseksi. Meillä on tarve olla kontrollissa ja pitää asiat näpeissämme, mutta raskaus ja synnytys haastavat luopumaan kontrollista, ”to surrender to what is”. Eikä se ole lainkaan helppoa, päinvastoin.

On tilanteita, joissa jo raskauden aikana syystä tai toisesta päädytään siihen, että sektiosynnytys on paras tapa lapsen syntyä. Välillä se on jopa ainut mahdollinen tapa, esimerkiksi kun istukka on asettunut kohdunsuulle. Silloin tehdään suunniteltu sektio. Se voi olla myös synnyttäjän ensisijainen toive.

Sitten on tilanteita, joissa sektiopäätös tehdään kesken synnytyksen. Päätös tehdään aina monen asian summana: kätilö ja erityisesti lääkäri arvioivat niin synnyttäjän kuin vauvan tilannetta ja vointia. Tällöin alatiesynnytys voi muuttua kiireelliseksi sektioksi ja synnytyssalista lähdetään leikkaussaliin.

Siirtyminen leikkaussaliin tapahtuu usein rauhallisesti. Olen ollut doulana tilanteessa, jossa synnyttäjä käveli rauhallisesti synnytyshuoneesta leikkaussaliin. Sen ovella halasimme ja vanhemmat menivät sektioon kaksin. Suunnitellussa ja kiireellisessä sektiossa äitiä ei yleensä nukuteta vaan puudutetaan ja tukihenkilö voi olla mukana. Leikkauksen jälkeen äiti voi saada vauvan hetkeksi rinnalle ja sen jälkeen puoliso tai tukihenkilö ottaa vauvan. Nykyään monissa sairaaloissa on perheheräämö eli vauva, synnyttäjä ja tukihenkilö ovat yhdessä koko ajan.

Kiireellinen sektio on eri kuin hätäsektio, jossa on todellakin hätä ja kyse joko vauvan tai äidin hengestä. Hätäsektio tehdään nukutuksessa ja se on huomattavasti harvinaisempi kuin suunniteltu tai kiireellinen sektio. Suomessa vain vajaa prosentti kaikista sektioista on hätäsektioita.

Tehdäänpä leikkaus mistä syystä tahansa, vaatii se synnyttäjältä uskallusta ja luottamusta siinä missä alatiesynnytyskin. Sektioon voi liittyä monenlaisia tunteita. Sektiopäätös voi olla helpotus. Toisaalta sektiosynnytys saattaa etukäteen pelottaa tai jälkikäteen tuntua pettymykseltä.

Itse ajattelen, että jokainen äiti on sankari. Jokainen vanhempi, joka on kantanut lapsen sisällään ja tavalla tai toisella synnyttänyt hänet, on käynyt läpi ison prosessin. Ja isot prosessit usein jättävät meihin ihmisiin jälkensä.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla raskaana, synnyttää tai olla äiti, vaan kaikki tavat ovat yhtä arvokkaita. Sektio on yksi synnytystapa. Toivon inklusiivisuutta synnytyspuheeseen ja siksi haluan puhua myös sektiosta synnytyksenä. Samalla tiedostan, että kaikki sektiolla synnyttäneet eivät itse pidä sektiota synnytyksenä.

Jokaisella meistä on oma kokemusmaailmamme, joka vaikuttaa siihen miten suhtaudumme raskauden ja synnytyksen mukanaan tuomiin yllätyksiin. Aina ne eivät ole vain iloisia yllätyksiä, vaan ne vaativat hyväksyntää ja työstämistä. Yllätykset suorastaan pakottavat meidät antautumaan tavalla, jota on vaikea sanoittaa.

Jos synnytys muuttuu kesken matkan alatiesynnytyksestä sektiosynnytykseksi, voi tuore vanhempi joutua käsittelemään esimerkiksi surua samalla kun hän huolehtii vastasyntyneestä vauvasta. Ja miten ristiriitaiselta tämä voikaan tuntua: kaikki ympärillä onnittelevat ihanasta vauvasta mutta uuden äidin sisintä saattavat kalvaa esimerkiksi epäonnistumisen tai pettymyksen tunteet. Se on iso asia, eikä siinä juuri lohduta usein kuultu ”mutta vauvalla ja sinulla on kuitenkin kaikki nyt hyvin”.

Jos synnytit sektiolla, et ole yhtään vähemmän äiti kuin muut äidit. Matkasi äidiksi tuskin oli yksioikoisen helppo. Sektiosynnytys ei ole häpeä. Ehkä se ei vielä tunnu siltä, mutta kenties jonain päivänä arpi vatsallasi muistuttaakin voimasta. Muista, että olet rohkea ja sinun synnytystarinasi on yhtä tärkeä ja pyhä kuin kenen tahansa muunkin synnyttäneen vanhemman. Synnytys voi kirvoittaa kyyneleet silmiin pitkän aikaa, olipa synnytys millainen tahansa. Niille kyynelille kannattaa antaa aikaa ja olla itselleen armollinen.

Jos synnytit sektiolla, tuo välillä jonain rauhallisena hetkenä kädet arvellesi. Anna käsiesi levätä siinä ja hengitä.

Anna tunteiden tulla ja mennä ja jos pystyt, silitä hellästi arpeasi. Toista tätä aina sopivan hetken tullen. Kenties vähitellen voit suhtautua arpeesi kiitollisuudella, ehkä rakkaudellakin. Sillä on iso merkitys kokonaisvaltaiselle toipumisellesi.

Kirjassani Joogaa raskausaikaan – Ihme sisälläsi kirjoitan sekä sektiosynnytykseen valmistautumisesta että sektioarven hoivaamisesta itse. Sektiosynnytysarpea kuten muitakin arpia kannattaa hoitaa osteopatialla tai fysioterapialla. Esimerkiksi äitiysfysioterapeutit osaavat usein auttaa sektioarpikysymyksissä. Arven hoitaminen ja myös sektiosynnytyksen sulattelu voivat olla erityisen tärkeitä, jos toivot vielä uutta raskautta ja mahdollisesti erilaista synnytystä.

Loppuun kuuntelusuositus, jos sinulla on sektiosynnytys edessä: Onnenkuplia-podcast jakso 26, jossa kätilö Eeva Itkonen puhuu sektiosta ja vastaa siihen liittyviin kysymyksiin.

Kauniista kuvasta kiitos Camilla Marjamäelle ja valokuvaaja Laura Kallahdelle!