Ovista, kannattelusta ja doulaamisesta
Lähden kotoa ja suljen oven takanani. Portaat alas – onhan repussani kaikki mitä pitää? Tuttu reitti lautalle. Vartin merimatkan aikana hörpin teetä termaristani samalla, kun kertaan mielessäni synnyttäjän toiveita. Orientoidun. Millaiseen tilanteeseen ja tilaan olen matkalla?
Joogan avulla löydän ytimeeni
Jooga tuli elämääni vähitellen. Se hiiviskeli kulman takana vuosikausia etsiessäni itselleni mieluisaa liikkumistapaa. Astangajoogan pariin päädyin vuonna 2004 ja innostuin. Harjoittelin eri opettajien johdolla, mutta ajan myötä aistin itsessäni vastustusta. Samana toistuva sarja ja harjoitteluun liittyvä tietynlainen tiukkuus tuskastuttivat minua. Mietin onko jooga minua varten vai minä joogaa varten.
Polku sinne ja takaisin – synnytyslabyrintin äärellä
Vietin päivän Kätilötalolla pohdiskelemassa synnytyskokemusta. Kuulostaako tylsältä? Voin vakuuttaa: ei ollut tylsää vaan oivaltavaa ja toiminnallista.
Keisarinleikkaus – sektiosynnytys
Sektiosynnytys voi herättää monenlaisia tunteita. Raskaus ja synnytys ovat ennalta-arvaamattomia prosesseja, joissa on paljon sellaista mistä emme tiedä ja mihin emme voi vaikuttaa vaikka haluaisimme.
Kauniista kuvasta Camilla Marjamäki ja valokuvaaja Laura Kallahti!
Rituaalien voimasta
Muistan elävästi milloin ensimmäinen raskauteni päättyi. Se ei suinkaan päättynyt lapsen syntymään, vaan kuulaaseen kevätiltaan noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Vauva tuhisi kantoliinassa, kun yhdessä puolisoni kanssa hautasimme istukan maahan. Valitsimme paikan, josta näkyi meri ja istukan päälle kylvimme auringonkukan siemeniä.
Kolme päivää elämästäni
Kolme lasta. Kolme erilaista persoonaa, erilaista raskautta ja tietenkin myös kolme erilaista synnytystä.
Täydenkuun voimassa
On maaliskuinen ilta. Täysikuu on aloittanut matkansa taivaankannen halki. Pötköttelen kotisohvalla, kätilö hieroo jalkojani ja doula päätäni. Synnytykseni on alkanut.
Kun elämä yllättää
Kolmas lapsi kaikkine muutoksineen haastoi sekä minut että puolisoni ja pisti meidät miettimään uudestaan paitsi perhettämme, myös henkilökohtaisia voimavarojamme, tarpeitamme ja elämiemme suuntaa. Ei mitään pikkukysymyksiä! Äitiysloman alkaessa olimme kuitenkin todella odottavalla ja onnellisella mielellä: tuntui että perheemme oli täydentymässä ja se oli vain hyvä.
Kosketuksesta, kantamisesta ja intuitiosta
Viime päivinä olen miettinyt kohtaamisia, mielenkiintoisia polkujen risteämisiä, koskettamista ja kantamista.